Tein aikasemmin postauksen kertoen miltä musta tuntuu, mitä oon kokenu lähiaikoina ja nyt aattelin helpottaa taas vähän omaa oloa tänne kirjottamalla, koska pahan olon tunne ei ole hävinnyt vieläkään minnekkään. rakkauteni menettämisestä on reilut neljä kuukautta, eikä tää ikävän tunne helpota millään. luulin jo hetkeen pääseväni yli, kunnes taas jotain odottamatonta tapahtu. menetin hänet periaatteessa uudestaan.
saimme asiat sovittua ja pystyimme hetken olemaan ystäviä, kunnes yhtäkkiä tämä henkilö ei enää soitakkaan, eikä edes vastaa puheluihin.hänestä en ole senkoommin kuullut, enkä ymmärrä miksi. ihan yhtäkkiä? halusko hän taas satuttaa minua ihan tahallaan? hyvältä ei tuntunu menettää häntä uudestaan, kokonaan. olin jo saannut palaset takasin paikalleen, hyväksyny tän tilanteen että ollaan kavereita ja sulattanu asian. kunnes kaikki taas romahtaa.
ei edes ystäviä? miksi piti sitten edes esittää olevansa ja sitten ei ollakkaan? haluisin vastauksen, koska en ymmärrä enää. vastaus pelkästään riittäisi mulle. puran pahan olon muihin, koska olen niin ymmälläni. muutkin sosiaalisetsuhteet rupeavat menemää pilalle, koska en osaa päästää irti. tuntuu ettei kukaan pysty korvaamaan kyseistä henkilöä minulle, ei sitte millään ja tämä on väärin. olen joutunu menettämään niin monta rakasta ihmistä minulle, etten kestäisi enää yhtäkään ja saa sitten nähdä että kuinka kauan muut jaksaa katella tätä mun tilannetta. sen varmasti tiedän että mulla on yksi henkilö, kehen voin aina luottaa. parasystäväni. mutta entä muut? tarvitsen muitakin. viiminen kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, kuinka sekasin olen tällä hetkellä. vaikka eipä se muille päin näy. hui tää teksti. no mutta tän tekstin kirjottaminen helpottaa niin valtavasti oloa ja lukijoiden stemppaavat kommentit, että antaa mennä tämänkin kerran! toivottavasti joku osaisi neuvoa mua yli pääsemisessä.
Tutun kuuloisia tunteita. Vanha totuus "aika parantaa haavat" pätee varmasti myös tähänkin. Ei ehkä viikko, kuukausi tai kaksikaan siihen auta, mutta tästä puolivuotta tai vuosi eteenpäin on asiat jo paljon paremmin ja elämä helpompaa.
VastaaPoistaSuhteesta ylipääsemiseen itseä ainakin aikoinaan helpotti tosipaljon työt, koulu ja harrastukset. Niiden parissa sai hienosti muuta ajateltavaa.
Stay strong, asioilla on kyllä tapana järjestyä - tavalla tai toisella. :)
:( Voi rakas anna anteeks ku en oo pitäny ollenkaa yhteyttä, kyl mä susta välitän! kaikki järjestyy kyllä! Rakastan sua♥
VastaaPoistaTuntuu ku tää ois tullu suoraan mun päästä... myli 8 kk itse menetin tärkeimmän ihmisen elämässäni ja en oo vieläkään päässy yli siitä. kavereita joojoo muttei sitten kuitenkaan. melkee 3v jälkeen en ymmärrä miten toinen osapuoli voi päästä yli hetkessä? tsemppiä sulle ja uskon itekki että kyl tästä noustaan vielä
VastaaPoistamulla itelläki oli tollanen fiilis entiseni(ekani) jälkeen, ite tosin lopetin suhteen koska en enää pystyny olee sen kans. myöhemmin vasta tajusin kuinka tärkee se ihminen oli ja ei ollakkaa oltu sen kans missää väleis sen jälkee. tästä on tänää reilu vuos ja kyllä, mä vaan lasken niitä päiviä kuinka kauan oon ollu ilman sitä ja miten ihmeessä pystyin tekee tollasta.
VastaaPoistamut sen voin sanoa, että aika parantaa :) vaikka tuntuu edellee siltä et on tehny tooosi suuren virheen, mut kaikella on tarkotus, tsemii♥
Se on vaan hieno taito et osaa avata sydäntään ja näyttää heikkouksiaan muille. Kuulostaa tosi tutulta nää sun tuntees, ja jos mä olisin yhtään rohkeempi nii olisin luultavasti tehny myös tälläsen postauksen mun blogiin. Toivottavasti tää ihminen viel palaa sun elämään, ja ehkä toi käyttäytyminen johtuu just siitä et se kokee ihan yhtä isoja tunteita ku säkin mut kaikki vaan käsittelee ja näyttää niitä niin eri tavalla.. En sitte tiiä mikä on oikee tapa mut voin sanoo et ymmärrän miten pahalt tollanen voi tuntua :(.. Tsemppiä sulle ja toivottavasti kaikki menis hyvin <3
VastaaPoistaei tartte julkaista tätä kommenttia jos et halua, mutta ehkä sun ei ois kannattanut alkaa uuteen suhteeseen näin nopeasti kun et oo päässyt entisestäs vielä yli..? tai näin ainakin käsitin tän asian että sitä meinaat. siis mietin vaan, että mitähän sun nykyinen miettii tästä blogikirjoituksesta... mutta tsemppiä♥
VastaaPoistakohtalontoveri. ei oo kivaa, mut pitää vaa koittaa. yrittää jaksaa :) tsemppiä!
VastaaPoistavoi eih, ymmärrän todella hyvin! mullakin on ollu tällänen tilanne ja kaikki lohduttelivat aina sanomalla että kyllä se siitä vielä, mutta milloin? Olin toivoton. Halusin todella uskoa siihen mutta joka päivä kävi vain rankemmaksi. Niin monta unetonta yötä ja niin monet kyyneleet. Se oli rankkaa aikaa.
VastaaPoistaOnneksi sain jonkun valaistuksen ja tajusin että tuhlaan aikaani tällä jatkuvalla surkuttelulla. En vain voi olla täällä kuopan pohjalla enää hetkeäkään! Pitää jatkaa elämää, oli se sitten eksän kanssa tai ilman. Ja kuinka rankkaa siitä sitten tuleekaan. Ja olen onnistunut tässä hyvin. Eksällekkin tulee aina olemaan paikka sydämmessä ja tulen häntä aina rakastamaan mutta elämä jatkuu ! Suosittelen sulle sanomaan vaan suorat sanat tälle tyypille ja jutella asiasta hetikun saat tilaisuuden. STAY STRONG♥
Samalla fiiliksellä mennään. Yli vuosi sitten ite menetin tärkeän ihmisen, tosin oman typeryyteni takia. Joka päivä sen jälkeen oon kelannut että mitä olisin voinu tehdä toisin. Yritän ottaa yhteyttä, haluaisin kertoa miten paljon välitän ja rakastan mutten uskalla koska eniten pelkään sitä vastausta minkä saan, ja sitä että toinen ei halua olla missään tekemisissä.
VastaaPoistaVoimia sulle ihan hirveästi, et oo ainoa tossa jamassa<3
Voimia Lotta ♥ Itse kans erosin tammikuussa ja vei pari kuukautta että pääsin ajaloilleni kunnes eksä tuli kännissä selittään kuinka ikävä oli ja blaablaa ja seuraavana päivänä ilmoitti että haluu olla vaan kavereita eikä seurustella noh kuukausi sen jälkeen se löysin uuden tytön joka oli täysi minun kopio ja viikko ennen heidän eroaan exä tuli pyytään multa anteeksi paskakohtelua ja flirttaili aivan liikaa.Noh kesänkin olin ihan sekaisin ku kaikki paska tuntui kaatuvan niskana kerralla ja sit pari kuukautta sitten päädytiin samoihin bileisiin ja päädyin jostain syystä hieroon sen niskoja ja pian löysin meidät pussamasta mutta se ei tuntunut missään ja tajusin et oon tainnut päästä oikeesti siitä yli.Voin sanoa että vieläkin kun näen exän toisen tytön kans vaikka puhumassa niin oon mustasukkainen,mutta ollaan kavereita kaiken tän jälkeen..Ja nyt kun olen vihdoin 'kunnossa' huomaan kuinka moni tärkeä ihminen on tässä yli pääsemisen aikana lähtenyt kävelemään.Mutta voimia hirveesti ja anna itsellesi aikaa :-) oot ihana ♥
VastaaPoistaJos haluat Joonaksen takaisin niin miks ihmeessä sitten seurustelet? En usko että Joonas edes kehtaisi tulla teidän väliin jos haluaisikin :o voimia sulle, voin vaan kuvitella sun surun kun kuitenkin seurustelitte niin kauan ja tiiviisti
VastaaPoistaKomppaan edellistä Anoa. Vihaan tätä sanontaa mutta koska se sopii niin hyvin tähän tilanteeseen niin sanon sen kuitenkin : You Only Live Once! Tuskin sä haluat myöhemmin katua sitä että miksi et tehnyt näin tai noin vaikka olisi ollut mahdollisuus? Sulla on oikeus onneen, joten tee niinkuin katsot parhaimmaksi tehdä äläkä yhtään epäröi :) Yrittäminen kannattaa aina :)
Poista