Tein aikasemmin postauksen kertoen miltä musta tuntuu, mitä oon kokenu lähiaikoina ja nyt aattelin helpottaa taas vähän omaa oloa tänne kirjottamalla, koska pahan olon tunne ei ole hävinnyt vieläkään minnekkään. rakkauteni menettämisestä on reilut neljä kuukautta, eikä tää ikävän tunne helpota millään. luulin jo hetkeen pääseväni yli, kunnes taas jotain odottamatonta tapahtu. menetin hänet periaatteessa uudestaan.
saimme asiat sovittua ja pystyimme hetken olemaan ystäviä, kunnes yhtäkkiä tämä henkilö ei enää soitakkaan, eikä edes vastaa puheluihin.hänestä en ole senkoommin kuullut, enkä ymmärrä miksi. ihan yhtäkkiä? halusko hän taas satuttaa minua ihan tahallaan? hyvältä ei tuntunu menettää häntä uudestaan, kokonaan. olin jo saannut palaset takasin paikalleen, hyväksyny tän tilanteen että ollaan kavereita ja sulattanu asian. kunnes kaikki taas romahtaa.
ei edes ystäviä? miksi piti sitten edes esittää olevansa ja sitten ei ollakkaan? haluisin vastauksen, koska en ymmärrä enää. vastaus pelkästään riittäisi mulle. puran pahan olon muihin, koska olen niin ymmälläni. muutkin sosiaalisetsuhteet rupeavat menemää pilalle, koska en osaa päästää irti. tuntuu ettei kukaan pysty korvaamaan kyseistä henkilöä minulle, ei sitte millään ja tämä on väärin. olen joutunu menettämään niin monta rakasta ihmistä minulle, etten kestäisi enää yhtäkään ja saa sitten nähdä että kuinka kauan muut jaksaa katella tätä mun tilannetta. sen varmasti tiedän että mulla on yksi henkilö, kehen voin aina luottaa. parasystäväni. mutta entä muut? tarvitsen muitakin. viiminen kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, kuinka sekasin olen tällä hetkellä. vaikka eipä se muille päin näy. hui tää teksti. no mutta tän tekstin kirjottaminen helpottaa niin valtavasti oloa ja lukijoiden stemppaavat kommentit, että antaa mennä tämänkin kerran! toivottavasti joku osaisi neuvoa mua yli pääsemisessä.
teksti ei pahemmin luista, mut sen voin sanoa että hyvin on menny. shoppaillu ahkerasti, viettäny kahvilla aikaa, käyny töissä ja koulussakin yrittäny olla! näin tää arki varmaan jatkuukin, ihan mukavasti. tää nyt oli tälläi pikapika, vielä salkkarit ja sitten nukkumaaan, adios! ainiin, postausideoita otetaan ilosesti vastaan :-) tosin ne joudutaan kyllä puhelimella varmaan toteuttamaan..mikä on niin turhauttavaaa, ku ei sitä kameraa aina kehtaa pyytää kavereilta lainaaa.
heey! sain frendiltä iphonen ilmasiks ja nyt aattelin päivittää tänne puhelimella otettuja kuvia vähäsen. oon niin ilonen nyt ku mulla on taas tää puhelin, siitä kiitokset parhaalle kialle :-) mun viikko on sujunu aika hyvin, nähny kavereita, viettäny isänpäivää ja käynny ahkerasti joka päivä kahvilla. ja nyt mulla rupee olemaan noita töitä vähän tiheemmin ku aikasemmin. lauantaina pitäis herätä jo yheksän aikaaa hoitamaan lapsia, eikä oikeestaan hirveesti houkuttelis. mulla on taas vähän enemmänki sellanen laiskottelu-aikakausi päällä, eikä jaksais oikeen mitään kummallista tehä. nyt mä herätän ton yhen söpön syömään ja sitten vielä telkkua tölläämään! saattaapi tulla näitä puhelimella otettuja kuvia vähän enemmänki.. ku en tosiaan sitä kameraa vieläkään omista, palaillaan (-:
